Tanaan opiskelin aamulla 4 tuntia espanjaa. Opetus oli erinomaista ja tehokasta. Opettajan pedagokiikasta voisin itsekin ottaa mallia. Han kehui koko ajan, otti oppilaansa hyvin huomioon, selitti asiat nopeasti, mutta selvasti seka vaihteli menetelmia sopivasti. Tata vauhtia paasemme kahdessa viikossa varmaan aika pitkalle.
Iltapaiva meni Quiton vanhaan kaupunkiin tutustuessa. Se on varmaankin upein vanha kaupunki, jossa olen koskaan vieraillut. Siella taytyy kayda viela monta kertaa naiden kahden viikon aikana. Olin kyllakin koko ajan aika varuillanin kaikkien varoitusten ja kauhutarinoiden jaljilta. Alla on pari epaselvaa kuvaa.
Taalla Chiribogan talossa on toinenkin suomalainen, joka tyoskentelee vapaaehtoisenakatulapsiprojektissa eli 33% talon asukkaista on suomalaisia. Hanella tuntuu ongelmia riittaneen mm. uusi kallis kamera varastettiin bussissa. Itse en voi kylla valittaa viela oikein mistaan muusta kuin omasta kielitaidottomuudesta. Nyt kuulemma pitaisi lopettaa englannin puhuminen kokonaan. Kahden viikon paasta mut lahetetaan vapaaehtoiseksi johonkin koululle englantia opettamaan, jossa kukaan ei puhu englantia kunnolla. No tarkoituksenani olikin tulla espanjaa opiskelemaan, kun ei se oikein kansalaisopiston kursseilla tapahdu.
Tassa maassa tuntuu riittavan hienoja kohteita niin paljon, etta nyt jo (2.paiva maassa) kiroilen ajan vahyytta. Kaikissa paikoissa ei voi kayda millaan vaikka kuinka suunnittelisi, mutta esitetyt mahdollisuudet tuntuvat hienoille. Edeltajieni kehut tasta maasta eivat ole mitenkaan liioiteltuja. Ruokakin on syotavaa, mutta mitaan kulinaristisia nautintoja en ole viela kokenut. Opiskeluaikana laitoin aika samanlaista ruokaa.
Yllattavaa on ollut taman paikan sivistyneisyys. Mitaan kolmannen maailman tunnelmaa en ole ainakaan viela tavoittanut. Suurin osa ihmisista tuntuu aika hyvinvoivilta ja sivistyneilta. Katulapsoprojektin lapsetkin ovat kuulemma yllattavan siisteja ja hyvakuntoisia.
Aika nopeesti on viime lukuvuoden murheet ja oppilaiden ongelmat unohtuneet tassa ymparistossa.
