Paivalla myohastyi tanne tulo. Tahankin vaikutti ne hemmetin vaalit. Sunnuntaina ei mennyt bussia, koska kuski ei olis pystynyt aanestamaan pitkan ajomatkan takia. Toivottavasti saivat kuitenkin hyvan eduskunnan. Lampotila nousi ja kosteus lisaantyi matkan aikana, kun tulimme koko ajan alemmas kohti rannikkoa. Tama paikka ei ole laheskaan niin eksoottinen kuin luulin. Ymparisto on vahan niinkuin Thaimaassa. Talotkin ovat samanlaisia. Koirat ja kukot huutaa oisin, niin etta meina pystya nukkumaan. Myos jotain ihmeen kansanjuhlia jarjestetaan arkipaivina keskella yota. Taalla ei kuitenkaan ole hirvittavan kuuma kuin keskipaivalla. Koyhyys nakyy, mutta se ei ole niin aarimmaista kuin luulin. Ihmisety ovat ystavallisia ja mitaan varsinaista pelattavaa taalla ei ole. Pihalla voi liikkua pimeallakin jos siihen tuntee tarvetta. 

Minut adobtoitiin hyvin toimeen tulevaan perheeseen (vanhemmat+ 2 kouluikaista lasta). Talossa on kolme vessaa ja kolme tv:ta (kanavia on 50). Innostuin taas tv:n katselusta amerikkalaisten elokuvien espanjan kielisella tekstilla myota. Se on tosi hyvaa kielitreenia. Englantia taalla ei puhu kukaan eli olen siis selvinnyt elamani 1. kertaa espanjan kielella yhden viikon. Perheen aiti on kotiaiti, joka tekee paivassa tyttarensa kanssa ainakin kolme tuntia laksyja ruuan laiton ja kotitoiden ohella. Isalla on oma ikkunafirma. Aiti on tosi miellyttava persoona (alkaa kasittako tata vaarin), jolla on aikaa keskustella kanssani ja korjata virheitani. Muiden kanssa en ole viela onnistunut kaymaan pitkia keskusteluja, mutta olen tullut toimeen.

Opetan ihan oikeasti  yhdessa maalaiskoulussa englantia. Siis koulussa ei ole ollut aikaisemmin englannin opettajaa ja olen ilmeisesti oppilaiden 1. varsinainen opettaja. Heilla ei ole oikein mitaan kasitysta koko kielesta, eivatka he voi kasittaa, etta sita kirjoitetaan erilailla kuin lausutaan. He vaan yrittavat arvailla eri sanojen merkitysta. Todennakoisesti he unohtavat kaiken lahtoni jalkeen. Kyseessa on kaytannossa ala-aste ja varsinkin nuorempien kayttaytymisessa ei ole mitaan tolkkua. He potkivat ja lyovat toisiaan ja juoksevat pitkin luokkaa. Oma kielitaitoni ja olemukseni ei oikein tahdo riittaa heidan hillitsemiseensa. Toisaalta he ovat hyvin sympaattisia ja varsinkin tytot ovat oikeasti kiinnostuneita oppimaan englantia. Varsinaisia opettajia ei tunnu ihan hirvettavasti kiinnostavan oppilaiden touhut. Ehka auktoriteettini viela paranee kielitaidon myota.

Kouluun taytyy lahtea 6.45 ja matka kestaa 45 minsaa. Puolen tunnin bussimatkan jalkeen rehtori hakee minut moottoripyoralla tien risteyksesta. Maalle ei mene busseja. Ensi viikolla menen myos yhteen toiseen kouluun kahden kanadalaisen vapaaehtoisen kanssa. Niin tietysti heidan kanssa voin puhua englantia.

Kirjoitan tata tyynen meren rannalla Puerto Lopezissa. Huomenna on tarkoitus sukeltaa ja sunnuntaina menna valaita bongaamaan.

Hei onko nyt muka juhannusaatto? No hyvaa juhannusta! Taalla on lamminta, mutta sateista ja pilvista siis paikallinen talvi.