Kuuluisat Otavalon markkinat on nyt sitten nahty. Lahdin eilen aamulla ja palasin juuri. Koko kaupunkin oli eilen taynna markkinakojuja. Markkinat ovat siis kuuluisat ainakin koko Etela-Amerikassa. Koko Ecuadorista, mutta tietysti lahinna taalta Vuoristoalueelta ihmiset tulevat myymaan lahinna itse tekemiaan tekstiileja ja muita kasitoita. Paikka ei siis ole mitenkaan varsinaisesti tarkoitettu turisteille, vaikka siella paljon gringojakin(lansimaalaiset) pyori. elintarvikkeitakin kaupataaan laajalla alueella. Kaikenlaisia ruoka-annoksia oli tarjolla dollarilla. Ostin pari ponchoa ja t-paitaa, mutta enimmakseen aika kului vain kierrellessa, vaikka lahes kaikki olisivat halunneet minulle jotain myyda. Elainmarkkinoille en ehtinyt. Eli lehma jai ainakin viela siis ostamatta. Suurin osa tuolla Andien alueella on alkuperaista vaestoa eli intiaaneja(en tieda, onko oikea termi). Koko Ecuadorin vaestostakin heita on 65%.

Tanaan kiersin pienin ryhman kanssa Cuicochan kraaterijarven. Paikka oli aivan uskottamon hieno. Kuvat eivat tee sille oikeutta. Jarvi on 3000m korkealla ja "penkereet" sen ymaparilla nousevat aina 3500m asti. Kesti 4 tuntia kiertaa sen ymapari ja meinas valilla vahan hengastyttaa. Lopuksi veneilimme muiden turistien kanssa jarven keskella olevien saarten ymapari. Suurin osa turisteista tekee siis vain taman veneretken. Jarven kiertaminen vaatii jo vahan kuntoa. Jarvessa oleva kraateri on edelleen aktiivinen ja jarven veden lampotila on 16 astetta, vaikka normaalisti tuolla korkeudella sen kuuluisi olla vain 9 astetta. Jarven kohdalla oli joskus todella korkea tulivuori. Saa muuttui koko ajan pilvisesta aurinkoiseen, mutta onnistuin ilmeisesti polttamaan naamani, kun kaikki siita huomauttelee.

100 kilsan matka Otavaloon Andien halki tarjosi myos huikeita nakymia. Taalla on varmaan yli neljan tonnin makia sata.  Kylla niista yks vois riittaa Suomeenkiin. Yritan ensi viikolla nousta pari semmosta makea ja kattoa sitten riittaako rahkeet viiteen tuhanteen metriin. Tanaan jo huomasin, etta helppoa se ei tule olemaan.  Andien alue on myos aika kuivaa, mutta kuitenkin vihreaa. Tien varsilla kasvaa kaktuksia.

Noiden leppoisten paikkojen jalkeen Quito tuntuu taas hieman ahdistavalta, mutta ensi viikko pitaisi taalla viela viettaa opiskellen ja kiipeillen. Minun tapauksessa kiipeily tarkoittaa siis vain maen paalle nousemista.