Hola!

Raskaan vuorokauden mittaisen matkan jalkeen olen onnellisesti perilla. Lento oli kolme tuntia myohassa ja rinkasta ei ole vielakaan tietoa, mutta muuten fiilis on hyva. Jetlaaki ja korkea sijainti eivat ole ainakaan viela aiheuttaneet suuria ongelmia. Kavelykin tosin hengastyttaa, joten juoksulenkit saavat jaada myohempaan ajankohtaan. Vastaanotto paikallisen vapaaehtoisjarjeston talolla oli hyva. Taa on oikeestaan ihan luksuskamppa. Odotin jotain paljon yksinkertaisempaa.

Tanaan kaytiin jo yhden  kylan vesiputkien rakennussuunnitelmaa miettimassa. Olin toki vain hengailemassa mukana. Nautin reissusta joka solulla, silla kaikki on viela uutta ja ihmeellista. Paivantasaajan aurinko on sen verran kirkas, etta aurinkolasit taytyy hankkia, kun en niita muistanut ottaa mukaan. Taalla saa ulkomaalainen olla aika rauhassa, koska meitahan taalla paakaupungissa riittaa. Nakymat olivat juuri sellaisia kuin olen tassa maassa kuvitellut olevankin. Kielesta en viela paljon ymmarra, mutta eikohan se kohta lahde sujumaan. Olen jo onnistunut puhumaan ainakin Spanglishta eraan ranskalaisen laaketieteen opiskelijan kanssa, jolta ei taas englanti oikein taitu. Nain sen ajattelinkin, etta kielta on pakko oppia, kun englannnilla ei juurikaan parjaa. Huomenna alkaa sitten viralliset oppitunnit.