Tasta ei tullutkaan kiipeilypaiva,  vaan paatin matkustaa oppituntien jalkeen maailman keskipisteeseen. Paikka on siis paivantasaajalla ja Ecuadorilaisten mielesta maailman keskipiste. Pituuspiiri on jotain 75 astetta, etta ota tuosta nyt sitten selvaa. Oli miten oli, paikka oli upeissa puitteissa vuorten kupeessa, niin kuin oikeastaan kaikki paikat taalla. Suuri monumentti on 240 metria itse paivantasaajasta. Museo, jossa esitellaan erilaisia kokeita on sitten oikeallaa paivantasaajalla. Keskella vesi valuu altaassa suoraan, pohjoispuolella vastapaivaan ja etelapuolella myotapaivaan coriolisvoiman takia. Tutkijat vaittavat, etta temppu on huijausta. Eli sen ei pitaisi vaikuttaa ainakaan noin pieniin vesimaariin. Suoraan kaveleminen silmat kiinni ei onnistunut, kun taas munan tasapainottaminen naulan paalle onnistui keskella ekvaattoria (Ecuador on tietysti saanut nimensa tasta). Painommekin putosi kuulemma yhden kilon. Oikeasti vaheneminen on kai vain 0,3%. Taytyy ottaa itsekin vahan enemman selvaa naista asioista. Paikassa on myos museon kuuluisista ranskalaisista maanmittaajista, jotka ovat selvittaneet maapallon muotoa ja paivantasaajan paikkaa ennen gps:n keksimista. Tottakai paikalla oli aika paljon turisteja, mutta sen rauhallisuus, hyva saa ja hyva opas tekivat reissusta kannattavan. Sielta loytyi myos tahan asti parasta ruokaa. Annos on kuvassa. Aika erikoisia mossoja taalla vasataan, mutta ihan syotavia ovat.

Tanaan tanne pitaisi tulle nelja kanadalaista vapaaehtoista, jotka lahtevat jo keskiviikkona samaan kaupunkiin opettamaan, mihin itse olen menossa ensi viikolla.