Tanaan oli viimeisen retken aika taalla Quitossa. Heratys klo 6.00 ja taksilla lahtopaikalle. Taksit ovat taalla luotettavia ja halpoja. Olen jo hieman kyllastynyt jarkyttavan taysiin busseihin. Klo 7.00 lahettiin kohti Cotopaxia, joka on maailman korkein aktiivinen tulivuori. Se puhisee ja puhkuu aina valilla, mutta viimeisesta kunnon purkauksesta on aikaa jo yli sata vuotta. Ensin ajettiin vuoren juurelle ja sitten vuorta ylospain aina 4500 metriin. Siita jatkettiin jalan 5000 metriin, josta alkaa jaatikko. Huipulle paasee siis vain erikoisvarustein ja yolla. Paivalla lumi ja jaa ovat liian sullaa. Kaveleminen tuossa korkeudessa on yllattavan hankalaa. Happi meinaa loppua ja sydan hakkaa ehka 200 kertaa minuutissa. Ei minusta ehka olisi ollut huipulle menijaksi.  Keli oli tosi huono melkein koko paivan, mutta jaatikolla kaynnin jalkeen saa selkeni hetkeksi ja naimme vahan kauemmaksi. Lounaan jalkeen aloitimme laskemaan vuorta alas maastopyorilla. Se oli hauskaa, mutta yllattavan rankkaa todella kuoppaisen tien takia. Takaisin Quitossa olimme sitten pimean tulon aikoihin. Reissu oli saata ja tunti tolkulla kestanytta englantilaisten jargonia lukuunottamatta hyva. Tanaan oli siis talvi ja huomenna trooppinen kesa, kun saavun rannikolle illan suussa. On tama ihmeellinen maa.